Telluschool reached its first anniversary on 24 December 2014, which was a cause for celebration☺
Koulu oli täpötäynnä. Tarjoilu oli kaunis ja maistui kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. Ystäväperheemme äiti Dulini oli sen valmistanut. Lapset saivat myös uusia vihkoja ja muita koulutarvikkeita, joita olin tuonut Suomesta ja osa oli ostettu paikan päällä.
The school was packed. Food was beautifully served and everybody liked it, both the children and the adults. It had been prepared by Dulini, the mother of the host family. The children also got new notebooks and other school materials, which I had brought with me from Finland, and some others bought on the spot.
Ääntä ja liikettä riitti, mutta pyydettäessä lapset istuivat hiljaa paikoillaan.
Toisen koulun suunnittelu on hyvällä mallilla ja ensimmäiseenkin kouluun on tullut uutta. Aamupäivisin siellä aloittaa muutamana päivänä viikossa nuori kemian opettaja opettamaan peruskoulunsa päättäneille nuorille matikkaa ja fys/kem. Näin nuoret saavat parempaa pohjaa jatko-opinnoille. Ja mikä ihmeellisintä, tämä nuorimies ei halua missään tapauksessa palkkaa. Kun kysyin miksi, hän sanoi että hänellä on kaikkea mitä tarvitsee. Hän on siis paikallinen. Käypi opettamassa eri kylissä nuorille noita em.
Uuden koulun tontista sen verran, että sinne on lupautunut talkoilla kylän väkeä raivaamaan kasvustoa ja isoimpia puita. Ehkä jo tällä viikolla ennen kotiin lähtöäni ehdin nähdä raivatun tontin:-)
Papereihin on pitäyt hakea leimoja ja viedä sitten niitä paikasta toiseen...toisenlaista byrokratiaa täällä, ihan mielenkiintoista nähdä tällaistakin.
Tänään oli sadetta luvassa,ei satanut. Huomiselle myös, saapa nähdä...
The planning of the second school is well under way, and there have been some new events in the first school as well. In the mornings, a young chemistry teacher starts teaching maths and physics/chemistry a few days a week to youngsters who have finished comprehensive school, thus providing them with a better basis for their further studies. And what is most surprising, this young man does not want wages on any account. When I asked why, he said that he has everything he needs. He is a local and goes around different villages teaching young people the above mentioned subjects.
Speaking about the new school’s site, people of the village have volunteered to come to clear away vegetation and bigger trees. Perhaps as early as this week, before I go home, I may see the cleared site☺
It has been necessary to get stamps to the documents and, then, take them from one place to another…different kind of bureaucracy here, quite interesting to see this side as well.
Rain was forecast for today, it didn’t rain. Also for tomorrow, we shall see…
Jouluaattona oli myös toinen tapahtuma, joka jäi mieleeni todella ennen kokemattomana asiana. Jaoimme Suomesta tuomiani silmälaseja. Ihmisiä tungeksi pienessä tilassa ja ulkopuolella odotti joukko vuoroaan.
Tuli toden teolla mieleen, että me täällä Suomessa emme kaiketi tajua, miten helposti ja vaivatta me saamme monet asiat, joita esim. tässä toisessa maassa on lähes mahdoton saada...vaikka asia olisi kuinka tärkeä.
Hyvin tarkkaan jokainen kokeili laseja ja tutkaili, näkeekö niillä hyvin. Väkijoukossa kiersi sanomalehti ja jossain vaiheessa siitä revittiin palasia, että jokainen pystyi katsomaan, millä laseilla näkee tekstiä selvimmin.
Viikon päästä tapasin kuuron rouvan, joka oli myös tässä em. tilaisuudessa mukana ja hän kertoi, että nyt näkee laittaa langan neulansilmään, on niin onnellinen siitä. Kyllä se veti aika sanattomaksi!
On Christmas Eve, there was another event which stuck in my mind as something I have never experienced before. We were distributing the glasses which I had brought from Finland. People were crowding in a small space and outside there was a group waiting for their turn. It really hit me that we in Finland do not understand how easy and convenient it is for us to get many things which in this country are almost impossible to obtain…no matter how important the issue. Everyone was putting on the glasses very carefully, trying to find out whether they could see well. A newspaper was passed around in the crowd and, at some point, pieces of it were torn so that everyone could see which glasses were the best to read the text. A week later, I met a deaf lady, who had also attended this occasion, and she told me that she can now see to thread the needle and it makes her so happy. That left me speechless!
15 January 2015
Tämä rouva yritti saada silmälasit ns. takaoven kautta...ja saikin ja oli tyytyväinen :)
This lady tried to get glasses ‘through the back door’… and also succeeded and was happy☺
Jokainen lasit löytänyt halusi tulla kuvatuksi, oli vaan illan valo jo hiukka hämärä eikä salamaa laitteessa.
Everybody who had found a suitable pair of glasses wanted to be photographed, but the light of the evening was getting dim and I had no flashlight in the machine.
Muutaman päivän päästä perheemme isän tuttavapoliisi oli kuullut silmälaseista ja soitti, olisiko hänellekin yhdet. Jäljellä oli vielä kahdet ja toiset olivat hänelle juuri käypäset ja jopa vielä tummennuksella. On niillä hyvä liikenteessä mennä ja valvoa että kaikki on hyvin auringon alla.
A few days later, a police friend of our host family’s father had heard about the glasses and phoned if there were any left for him as well. Two pairs of glasses were still available and the other ones were just right for him and they were even tinted. Now, it is fine to patrol traffic and see that all is well under the sun.
Koulun maalausta suunniteltiin ja lopulta se toteutettiin perheen voimin. Auringon väriä ja valkoista.
Plans for painting the school were made and, in the end, it was carried out by the family. Colour of the sun and white.
Maalarin kädet...hyvin erottuu vaaleat sävyt:)
A painter’s hands…light shades can well be distinguished☺
Naapurikylä Rejjapura on köyhä kylä, jossa asuu paljon lapsiperheitä. Sinne aloitimme puuhaamaan toista Telluschool-koulua. Tähän kouluun tulee sekä aamupäivä- että iltapäiväryhmä.
Kiitos lahjoittajien, tämä koulu on mahdollista aloittaa rakentamaan ja asiassa edetään sen mukaan, miten varat sallivat.
The neighbouring village of Rejjapura is a poor village where there are many families with children. There we planned to set up our second Telluschool. This school will have both morning and afternoon groups. Thanks to our donors, it is possible to start building this school, and we will proceed as funds permit.
Uuden koulun suunnittelua mopon satulalla...
Planning the new school on the seat of a scooter…
...mittahommia tontilla...
…measuring on the site…
...ja lopulta suunnittelua tietokoneen kanssa teekupposen äärellä.
…and finally, planning by the computer and a cup of tea.
Sittenpä olikin jo työmaakokouksen aika.
And then, it was time for a building site meeting.
Kylän väkeä kokoontui pikkuhiljaa ihmettelemään, mitä tapahtuu.
The village people were slowly gathering to see what was happening.
Tämä mies oli tehnyt laskentaa kylän väkimäärästä. Taloja siellä on noin 250-300 ja yhdessä talossa asuu noin 5-8 hlöä, lapsia suurin osa.
This man had counted the population of the village. There are about 250-300 houses, and in each house, there are 5-8 persons, mostly children.
Sitten olikin kaivinkoneen aika vähän myllätä ja tasoitella paikkoja, että päästiin lyömään ensimmäinen mittapaalu maahan...
Then, it was time for the excavator to turn and level the earth to enable us to hit the first measuring pole to the ground…
ja tarjouksia kyselemään rautakauppoihin
and going round hardware stores, asking for offers.
.
Koululaisten taidetta
Art of schoolchildren
Tätä kalastajatouhua ei väsy katsomaan, on se niin omansa taiteenlaji!
One never gets tired to watch this practice carried out by the fishermen, it is an art in itself!
Ja vaikka aurinko laskee joka ikinen ilta, aina se on yhtä lumoava.
And even though the sun sets every night, it is always fascinating.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
A Happy New Year to All!
Kommentit